Oli kivi ja siinä huivi, ja toinen huivi. Alkoi huivitus.

Touko-kesäkuun SKK-lehti aiheutti tämän hulinan, toisin sanoen pik.kuompelukarkelot. Tämänmoinen hulina poisti oitis kesän puserohuolet. Neliöhuivit on hankittu kirpputoreilta, viisi huivia kympillä. Kaikkien huivien/puseroiden pesunkestävyyskin on jo testattu. Tämä ensimmäinen huivipaita syntyi lehden kaavaa ja ohjetta likimain noudattaen, lisäsin helman pituuteen vain 5 cm. Onneksi.

 

 

 

Sorsastaja-huivipuseron takakappale on trikoopaidasta. Reilu yksivärinen miesten xxxl kokoa oleva Nanson t-paita löytyi kirpputorilta 2 eurolla.

 

 

Sinivalkoisessa kukkahuivissa halusin säilyttää ehjänä suuria pintoja ja tehdä epäsymmetrisen helman ja löysän pääntien:

 

  

  

 

Violetti-valko-sini-vihreästä, kiiltävästä kuviohuivista syntyi pusero samalla periaatteella kuin edellinenkin. Takakappale on leikattu käytöstä poistetusta sammaleenvihreästä Anne Linnoinmaan neuleesta:

 

 

  

 

Kahdesta samanlaisesta huivista on ommeltu sekä etu- että takakappale:

 

 

  

 

Valmistuneista puseroista innostuneena poimin vielä pik.kuhuivijemmasta kaksi hentoa, höyhenenkevyttä pitkää huivia, jotka olivat olleet joskus juhlakäytössä. Ompelin kumpaisenkin huivin kiinni pituussuunnassa käytöstä poistettujen narutoppien yläreunoihin. Jätin huivien päistä kiinnittämättä n. 20 cm, joten päät laskeutuvat edustaan. Turkoosi-vihreän huivin kiinnityssaumaan ompelin samettinauhaa.

 

  

  

 

Sai kesä tulla! Huvitusta huiveista!