Stop oville.

Miten kauniilta kuulostaakaan nuo kaksi sanaa. Sanopa ääneen. Eikö vain? 

No juu, siis nyt ei pitänyt höpötellä suomen kielestä (ja vähän englanninkin, jota sotkeutuu kieleemme) vaan siitä konstista, kuinka oven saa pysymään auki tuuletuksen ja läpivedon aikana. Eläköön keväisen raikas ulkoilma. Stopparit tulivat tarpeeseen, kun pakotetusta sisällä oleskelusta  ei tahdo tulla loppua.

Selasin Debbie Blissin kirjaa Neulojan vuosi ja toteutin ovistoppareiden ohjetta kovasti muunnellen. Lankana käytin mikkeliläisen Pirtin Kehräämön liukuvärjättyä villan ja pellavan sekoitelankaa, joiden vyyhdit olivat olleet kaapissa viime kesän seutuseikkailuista asti. Lanka on rouhean karheaa, kuitenkin miellyttävää neulottavaksi. Työtapana oli mikäs muuten kuin ei makuuammunnan tapainen makuuneulonta vaan tuttuun tapaan selkäuinnin tyylinen selkäneulonta pyöröpuikoilla. Neuloin helmineuletta 32 cm leveän ja 16 cm korkean kappaleen, joka ommeltiin kolmiomaiseksi. Sisälle muovipussitin painoksi kivi-herne-riisi-seoksen. Lenksu on letitetty.

 

 

 

Nyt passaa tuulettaa!