pik.kuenkeli.

Virkattu, kovetettu, kullattu.

 

 

 

Jopas olikin puuha. Ei mikään pik.kupuuha.

Nappasin nimittäin työkaverin huoneesta mukaani yläkuvissa mallailevan koriste-enkelin ja yritin virkata samanlaisen. Ei se ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Omastani tulee suurpiirteinen pik.kuenkeli. Kolmen viikon projektissa aikaansaamani osat jäävät pingottamatta, kovettamatta ja kokoamatta, koska tein ne kohan-jostain-langasta vain mallikappaleiksi. Langatkin jätin tarkoituksella päättelemättä. Palautan kauniin mallienkelin työkaverille ja annan oman tekeleeni muhia ja hautua pik.kupömpelissäni. 

Tulee käymään niin, että löydän tekeleeni joku päivä. Unohtuneena. Innostun uudestaan ja virkkaan pik.kuenkelini puhtaan valkoisesta langasta. 

Se päivä voi olla tänä vuonna. Tai jonain toisena.