Kävin syksyllä opiskelemassa kansalaisopiston kurssilla mosaiikkityön alkeita. Oman trendikkään musta-valkoisen kotinsa perustanut perheemme esikoinen oli ottanut talteen vanhan kulahtaneen tv-tason, joka ei ollut kelvannut kenellekään. Sain luvan ottaa tason mukaan kurssin ensimmäiseksi harjoittelutyöksi. Luottavainen poika. Salli maman suunnitella sopivan kuvan: "Kyllä siä osaat, äiti!"

Ei yhtään paineita, ei edes pik.kupainetta.

Vain pik.kusuunnittelua omassa mielessä.

Nuorimmainen avusti metallisen ristikkojalan irrottamisessa ja spraymaalauksessa.

Ja kurssi alkoi. Mukana pesuvadillinen spa-kylppärin pik.kupalasiksi hajotettuja ylijäämälaattoja, ainetta kosteussuojaukseen, laattaliimaa, luonnonvalkoista saumausainetta ja muita tykötarpeita. 

 

 

Naapurin waari auttoi tason listauksessa. Reunoille tuli kiiltävällä maalilla käsiteltyä omatekoista puulistaa. Nuorimmainen avusti ristikkojalkojen paikoilleen ruuvaamisessa. Kiitos auttavaisille apureille.

Taso postitetaan perille oikeaan osoitteeseen. Postimerkki valmiina.

 

 

Paitsi että.

Siirrän tv-tason pehmoisen nojatuolin viereen.

Pistän korkokengät jalkaan.

Kaadan punaviiniä hienoimpaan viinilasiin.

Lasi sopivaan kohtaan tv-tasolle.

Istuudun.

Nautin.