Kesäkuva aurinkokuistilta on parin vuoden takaa. Kuisti on muuttanut kuosiaan ja kalusteitaan tuon jälkeen. Aurinkovarjo lensi viime kesän tuulisena päivänä, ei taivaan tuuliin, mutta kaiteen yli monenkymmenen metrin päähän. Sen yhden kerran kun satuimme jättämään varjon auki ilman valvontaa. Vaikka varjon jalka oli pultattu kiinni lattiaan ja varsi oli vankkaa tekoa, irtosi se liitoksistaan. Varjon osat puolestaan vääntyilivät lähes käyttökelvottomaksi. Tehtiin kuitenkin sinnikkäästi pik.kukorjaus ja avuksi otettiin ruuvikiristimiä. Ei annettu periksi, koska varjossa oli aurinkokenno ja ledvalot illan hämäriin hetkiin. No, miten kävi?

Tuli seuraava kesä eikä varjoa enää laitettu paikalleen. Varjo löysi kyllä paikkansa. Jokaisessa pihapiirissähän on ihan varmasti jonkintapainen liiterintaus, jonne laitetaan tavaroita pois näkyvistä. Sieltä se meidänkin varjo löytyi syyssiivouksen aikana.

"Siis eikö tälle voisi tehdä jotain?"

Tehtiin. Väänneltiin ja käänneltiin metalli- ja muoviosia, jotta pik.ku sai varjon aivan ehjät kangasosat hyötykäyttöön. Kankaat pesukoneeseen 40 asteeseen. Joutavat ja tarpeettomat osat siirrettiin autokatoksen taakse. Pois silmistä. Siellä kun sattui olemaan edelleen se metallikeräykseen menevä rompe.

Aurinkovärjätty auringon värjäämä varjokangas on nyt tässä:

 

 

pik.kumytty on avattuna piknikpeitto, leikkivarjo, majakangas tai sateensuoja. Tai noita kaikkia. Valitkoon käyttäjä kulloisen tarpeen, sillä tämä saattaa päätyä lahjoitukseen. Tai sitten ei.

 Varjokangas oli kuusikulmainen ja kaksiosainen. Ompelin osat vain kulmista yhteen ja kanttasin keskiön reunat. Ulkoreunan kulmiin ompelin kankaiset kädensijat, lenksut, jotta piknikporukka voi ajankuluksi vaikka kiistellä peitonpaikasta. Varjossa oli valmiina saumaan ommeltu kiinnitysnauha, joka pitää sen myttynä kuljetusta ja säilytystä varten.

 

 

 

Tekisi mieli pik.kuretkelle.