Barbarella-mekon helmassa on maxipituus. Pituutta on ollut myös pohdinnan kestossa, mitä teen helmalle. Kirppikseltä hankittu yksinkertainen, 70-luvun mekko on ollut kaapissa maaliskuusta asti. Helman pituudesta päättäminen on ollut aikamoista vehtaamista. Ei siis mitään pik.kuvehtaamista. Sovitusta on ollut kerran jos toisenkin. Välillä olen ollut lyhentämässä mekon tunikaksi, välillä perusmekoksi. Nyt vehtaamiselle tuli piste. Miten voikaan olla yksinkertainen päätös.

Siitä tuli käyttökelpoinen kotimekko. Maxipituinen. Suoraan kaapista.

 

 

Kotimekosta puheenollen, mikä on sinun mieluisin kotiasusi?

On se sitten mikä tahansa, viihdyt siinä ja olosi on kotoinen, ellei jopa kotikutoinen.

Mutta. Olen usein naisporukoissa keskustellut meidän naisten pukeutumistyyleistä kotioloissa. Tähän aiheeseen on tuonut pontta jonkun naistenlehden artikkeli vuosien takaa. Jutussa haastateltiin professori Matti Klingeä tyylikkääseen miestenpukuun pukeutuneena kotoisessa nojatuolissaan. Klinge peräänkuulutti parisuhteen hoitamista ja ihmetteli, miksi kotona pukeudutaan yleensä nuutuneisiin ja kulahtaneisiin vaatteisiin ja ollaan muutenkin niin huolittelemattomia. Kotipukeutuminen vaikuttaa Klingen mielestä jopa avioerotilastoihin.

Joskus kanssasisar on kuunnellut paatostani ja kommentoinut: Voishan se mieskin katsoa mitä päälleen laittaa! Niinpä.