Otsikko on totta. Tai tulee olemaan.

Tapanani on antaa asuilleni ja asusteilleni nimiä enkä poikkea tavoistani tälläkään kertaa. Tähän alkuun on kuitenkin kerrottava mistä nyt on kyse. Kävin perjantaina iltakävelyllä ja kun pääsin puolen kilometrin päähän poikkesinkin metsään. Sienivainua vain. Ilta oli jo suht hämärä, mutta erotin juuri ja juuri riemastuttavan määrän tummia sieniä. Kipitin takaisin kotiin hakemaan muovipussin, koska sieniä oli niiiiiin paljon. Kori tai ämpäri olisi hämmästyttänyt ohikulkijat, siksi pussi. Palattuani metsään samalle paikalle, pistin nelivedon päälle ja poimin käsikopelolla kaikki mustatorvisienet alueelta. 

Näin sai uusi neuletyöni nimen. Mustatorvisienikietaisujakku. 

 

 

Neule on alkuvaiheessa ja saa ollakin, sillä kaipasin pitempää projektia. Minusta tuntuu nyt ihan siltä, että mansikoita maksaneiden lankakerien purkautuminen ja silmukoiden kietoutuminen toisiinsa mukavaksi neuleeksi saakin nyt kestää aikansa.

Kun mustatorvisienten värinen kietaisujakku on valmis, syön kermaista sienisoppaa. Ehkä jo aikaisemmin.