Kirjaston hyllystä tarttui mukaan Lokakuun hiljaisuus. Nimi sopii mainiosti saapuvaan kuukauteen. Jo kirjan toista sivua lukiessani olin lumoutunut tarinan kerronnasta ja kirjailijan tyylistä. Tanskalainen Jens Christian Gr(ö)ndahl kirjoittaa:

 "En voi tietää. Olen neljänkymmenenneljän ja tiedän vähemmän kuin koskaan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tiedän. Kun olin nuorempi, uskoin että ymmärrykseni kasvaisi vuosien myötä, että se laajentuisi jatkuvasti aivan kuin maailmankaikkeus. Tiedon määrä kasvaisi ja vastaavasti sysäisi syrjään ja kaventaisi tietämättömyyden alaa. Ajattelin todellakin hyvin optimistisesti. Myöhemmin, sitä mukaa kun aika on kulunut, minun on täytynyt myöntää, että tiedän jotakuinkin yhtä paljon, kenties vielä vähemmän kuin silloin, enkä edes yhtä varmasti. Niin kutsutut kokemukseni eivät ole millään lailla yhtä kuin tieto. Kokemukset ovat pikemminkin, miksi niitä kutsuisin, eräänlainen kaikupohja jossa se vähä mitä tiedän, kumisee onttona ja riittämättömänä. Pienen tietämykseni ympärille kasvaa tyhjyys joka rapisee typerästi kuin saksanpähkinän kuivunut siemen. Kokemukseni ovat tietämättömän kokemuksia, tietämättömyyden pohjattomuutta, enkä milloinkaan saa selville, kuinka paljon en vielä tiedä ja kuinka paljon olen vain kuvitellut tietäväni."

Tervetuloa lokakuu!