Kuopion joltain kirppikseltä maaliskuussa ostettu 7 euron mekko on Salonne 70-luvun Salosta. Ihastuin kankaan kuvioon ja väriin. Mekon istuvuudessa ja mallissakaan ei ollut moittimista, mutta jotain se jäi odottamaan. 

 

 

Aika kului kesäkuuhun, kunnes aamuteeveetä katsellessa tuli vinkki. pik.kuvinkki.

 

 

Alkoi materiaalin metsästys ja omien sävyjen oivallus. En halunnut tietenkään kopioida suoraan tv-tädin mekon koristelua. Valitsin oman mekon tehosteväreiksi farkunsinisen ja viininpunaisen, koska en halunnut vahvistaa kankaan lilaa tai valkoista sävyä. Farkunsininen kangas oli valmiina vaatekaapista löytyneessä kietaisuessussa, jota olin pitänyt usein ja oli kirppisostos ainakin vuoden takaa. Vaaleampaa sinisen sävyä ostin ihan oikeasta kangaskaupasta. Polvekenauhaa etsin monta viikkoa. Olin jo vähällä aloittaa virkata pik.kupitsinauhaa kunnes keksin mennä jälleen kerran paikkakunnan ystävälliseen kangaskauppaan. Yrittäjä tilasi mielivärini ja noudin ne liikkeestä jo seuraavana päivänä. Hienoa palvelua, kiitos! Oma vika, kun en keksinyt kysyä aikaisemmin.

 

 

Mekko on nyt vihdoin valmiina, tai ehkä valmiina. Koekäytän mekkoa pari päivää ja teen sen jälkeen muutoksia, jos tarvitsee.

 

 

Poistin alkuperäisen vyön ja tein tilalle vyötaskun tai taskuvyön farkkuessun kiinnitysnauhoista ja pienestä helmaosasta. Vyö ylettää kaksi kertaa ympäri ja se vain solmitaan kiinni. Taskulle on aina tarvetta. 

 

 

Tiedän jo, että teen joku päivä mekon alkuperäisestä vyöstä kiinteät pik.kuhelmet. Juu, sellaiset oli näkemässäni boutiguepaitapuserossa, siis erityisen kalliissa boutiguessa. Vyösoljesta tulee sitten vielä rintakoru, johon voin käyttää myös mekon kaksi tai kolme ylijäämänappia, jotka ovat kauniin lasiset.

Tässä myöhemmin valmistuneet helmet:

 

 

Ja tässä rintakoru, joka sopikin paremmin taskuun: