Istun. Autossa, futiskentän katsomossa, laavulla.

Tämä istuinalusta on tehty väärin pestystä villaisesta kotelomekosta ja jämälangoista. Virkatut pylpyrät valmistuivat automatkoilla pik.kuhiljaa. En vielä tehdessäni tiennyt, mihin ne päätyvät.

Ja joskus on hyvä, että pesu pilaa vaatteen.

Voi luoda uutta. Se on luovuutta.

 

 

Pihasaunan kuistilla kuvattu istuinalusta on kulkenut matkassa monet reissut. Tänä talvena se on erityisesti lämmittänyt auton nahkapenkillä.

Toinen istuinalustan tekele löytyi keskeneräisten töiden pinosta. Osa pylpyröistä on vielä kiinnittämättä alustaan, joka on ommeltu vanhojen farkkujen lahkeista.

 

Valmistuu aivan varmasti ennenkuin alkaa uusi futiskausi. Ja istun taas.