Pääsin osallistumaan lankojen kasvivärjäyskurssille viime elokuussa. En ollut ikinä tehnyt moista ja siksipä uuden taidon oppiminen oli innostavaa. Tässä muistoja järven rannalla sijaitsevan puuhapaikan touhuista. Sinällään jo ihastuttava paikka ja mukava seura sai aikaan ikimuistoisen kokemuksen.

 

Höyryävä väripata

 

Kahden päivän tuotoksia, 12 ahkeran naisen työstämänä, yhden luovan opettajan ohjauksessa

 

Yhden naisen värisuora

 

 

Nämä vyyhdit on jo kerittynä kodin paraatipaikalla kauniissa korissa.

 

 

Värien harmonia rauhoittaa uskomattomalla tavalla. Ohimennen vilkaisu lankakeriin ei onnistu vaan katse jää hyväilemään. pik.kuterapiaa. Olen merkinnyt jokaisen värin muistiin pienille mallitilkuille.  

On langoista jotain valmistunutkin. Olen virkannut useita kukkia rintakoruiksi, jotka ovat valmistuttuaan lahjoitettu hyville ystäville. Lisäksi yhdistin virkkausta ja ompelua valmistaen tunikan kirpputorilta löytyneestä vanhasta verhosta.

 

 

 

Tämän asun tekeminen oli hauskaa. Virkkasin etukappaleen yläosan pylväillä kaavan mukaan ja taisi kukkakangaskappaleet muotoutua kaavoista. Kädentiet ja pääntien vahvistin samasta verhokankaasta leikatulla vinonauhalla, jonka kiinnitin käsin ommellen.

 

 

Ja etumukseen tietysti pieni virkattu kukka.

Tasku sai reunaansa pitsinauhaa, jonka tikkasin kiinni koneompeleella.

 

Olen käyttänyt tunikaa sen verran vähän, että tuuletus ulkona on riittänyt vielä. Taitaa nimittäin tarvita käsinpesun, mutta eipä haittaa.