Olen pussukoiden suurtuottaja ja suurkuluttaja. Tuotteliaisuus on riippuvainen oikeasta hetkestä ja inspiraatiosta. Joskus siihen ei tarvita kuin pienen pieni kangaspala. Kaikki käyttämäni kankaat ja pitsit ovat kirpputoreilta. Välillä käytän kahvipusseja ja karkkipusseja ja -papereita.

Tässä joitakin kuvaamiani pussukoita. Aikaisemmin olen jo maininnut, että naisen käsilaukun tulee sisältää pussukan tai kaksi, tai hmm...jopa neljä. Ja koska niitä syntyy niin paljon, ettei kaikki mahdu käsilaukkuuni, olen jakanut niitä muille. Tai minulla on liian pieni käsilaukku. Oikeammin idea on siinä, että kun pienet mukana tuikitarpeelliset tilpehöörit ovat pussukoissa, voi käsilaukkua vaihtaessa siirtää pussukat kätevästi toiseen. Näin tavarat eivät huku laukun pieniin taskuihin.

 

Hieno kahvi-pussista. Koristeena itsetehty pitsimedaljonki. Takana yläreunassa on kangassuikaleet, johon kiinnitetään vaihdettava hinkselihihna. Hihna valmistuu siten, että 2 m kanttinauhaa taitetaan kaksinkerroin ja päihin tulevat vanhoista hinkseleistä kiinnittimet. Kuva hihnasta löytyy Hello Kitty-pussukasta.

 

 

Vanhasta verhosta ja pyöreästä pikkuliinasta. Materiaalit kirppispöydästä. Tuliainen abitytölle.

 

 

Kirppiskankaista tehty kolmiopussukat. Froteeta ja tikkikangasta. Valkoruskea lahjoitettu entiselle työkaverille, joka kuljettaa siinä mukanaan pientä virkkaustyötä.

 

 

17-vuotiaan neidon toivepussukka, jossa olkahihna on hinkselikiinnityksellä. Materiaaleina karkkipussi, läpinäkyvää muovia ja kahta eri pitsiliinaa. Toisella puolella nyöriä. Vinonauhaan ommeltu kuvauksen jälkeen sinisiä ja pinkinpunaisia nappeja.

 

 

Alla: Pussukka tämäkin.

 

 

Tämä sai muodon oranssista pikkuliinasta, koristeet ompelijan "ei mitään hukattavaksi"-rasiasta. Tikkikangas oli kätevän tukeva eikä tähän tarvinnut ommella erikseen vuoria. Yläreunassa vetoketju ja renksut, johon tuli vanhan käsilaukun irrotettava hihna.

Toisella puolella on pitsikoristeinen tasku, jonne saa sujautettua työavaimet.

 

Todettu käytössä käteväksi. Turhan iso käsilaukkuun, mutta sopiva olkapäälle.

 

Joulun aika innosti tekemään pieniä pussukoita vanutetuista villapaidoista. Varsin kätevää surautella useampi, kun ei tarvitse huolitella saumoja. Aikaavievintä oli sopivien nappien löytyminen. Löytyminen tarkoittaa tässä tietysti sitä, että kaataa ison nappipurkin tarjottimelle ja valitsee sävyiltään sopivat. Suurin työ taisi kuitenkin olla ylimääräisten nappien saaminen takaisin purkkiin. Nappien kiinnittäminen on tehtykin vasta kuvauksen jälkeen.

 

 

Napit vielä sommitteluasteella. Pussukoiden saajat tietävät, että ommeltu on.