Viikonlopun synttärijuhla on vietetty yhdistettynä pitkällä ajomatkalla. Kyllähän minä tykkään kyydissä istua, kun saan puuhata käsitöitä matkan aikana. Lauantain menomatkalla oli pikkuiseen lahjakassiin pakattuna raitasukat ja hopealusikka. Sukat valmistuivat hiljalleen alkuvuodesta.

 

  

 

Aivan kuin kuvassa olisi kaksi erikokoista sukkaa, mutta niin vain väriyhdistelmät vääristävät. Mikä mukavinta, sukat olivat ihan oikeankokoiset 10-vuotiaalle.

Isosisko sai puolestaan tuliaisina lämmintä ranteisiinsa. Neuloin alkumatkan aikana valmiiksi keskeneräiset rannekkeet ja virkkasin lopuksi reunoihin piparkakkureunaa. Samaa kuin aikaisemman postauksen villashortsien lahkeisiin. Vaaleansininen väri oli sopiva valinta, sillä se kävi hienosti nuoren farkkuihin ja oli selvästi mieluinen saajalle.

 

 

 

Rannekkeisiin tuli kolme 6 silmukan levyistä palmikkoa, välissä 5 n ja rannekkeen pituus ilman virkattua reunusta oli 12 cm. Lankana käytin Novita Ilonaa. Olin varannut mukaan sinisen sävyisiä nappeja, neulan ja lankaa, mutta mallailtuani nappien paikkoja, jätin ne suosiolla pois. Tasaisella autokyydillä kaikki napit tuli poimittua hyvään talteen eikä levinnyt auton lattialle.

Olin edellisenä päivänä käynyt taas lähikaupan lankahyllyllä. Valitsin ihailemaani Puro-lankaa metsän sävyisenä. Ajattelin, että katson mihin yksi kerä riittää, kun alan neuloa kieppiä. Apua, onkohan se edes kieppi. No, joka tapauksessa neulominen 40 s ja 4,5 puikoilla sujui mukavasti. Niin mukavasti, että piti varta vasten Kaustisen kyläkaupasta ostaa kaksi kerää lisää. Ja matka jatkui ja työ eteni. 

 

 

Kirkkaassa auringonpaisteessa ja erittäin kirpeässä pakkassäässä syliä lämmitti ihanansävyinen huivin alku. Kun saavuimme matkamme määränpäähän oli menossa jo kolmas ja viimeinen kerä. Ja niinhän siinä kävi, että seuraavan päivän paluumatkalla tuumasin kuskille, että siinä meni justiinsa se kyläkauppa. Olisin tarvinnut lankaa lisää!