Tunnustan. Keittiössäni on turhan monta essua siihen nähden miten vähän kyökkäilen tai kokkailen. Luulen kuitenkin, että kietaisen essun suhteellisen usein keskivertoemäntiin nähden. Essun tehtävä on piristää ja toki myös suojata. En mahda mitään, jos kirpputorin laarista löytyy sopivanhintainen ja mieleinen essu. Yhden näistä, tuon vaaleapohjaisen ruusukuvioisen olen löytänyt vanhan talon vintiltä joskus 80-luvun lopulla. Mutta yhtä asiaa joudun pohtimaan. Miksi ihmeessä essussa on tasku? En säilytä siinä mitään, saati laita sinne mitään kesken ruuanlaiton tai leipomisen. Tuon niskalenkkisen essun taskun samaa reunaa olen saanut ommella kiinni jo monta kertaa, koska se on tarttunut milloin oven kahvaan, milloin kaapin vetimeen. Miksi essussa on tasku?

pik.kututkimustyöni eteni sen verran, että kävin vielä tarkistamassa talvella hankkimani Martta-essun tyyliä. Ostin entiseltä marttakollegalta hänen ompelemansa pitkän kietaisuessun, jossa kuinkas ollakaan ei olekaan taskua. Hmmm...hyvä Martat! Nyt onkin syytä odotella seuraavia marttatalkoita, joita olen kuin olenkin päässyt välttämään, jos ovat liittyneet keittiöön. Tietysti ihan sen takia, ettei minulla ole ollut järjestön essua.

 

 

 

 

Yllätys yllätys, tässä helppoja lämpimäisiä:

Porkkanaiset kakkaraiset, joihin tarvitaan 2 porkkanaa raastettuna, 3 dl kaurahiutaleita, 1,5 dl täysjyvävehnäjauhoja, 1 dl öljyä, suolaa, leivinjauhetta, ruokasoodaa, 1 rkl hunajaa, 1 muna. Ainekset sekoitetaan keskenään. Pellillinen paistetaan 225 asteen lämmössä vajaan vartin verran. Syödään leipäsinä, levitteenä ehtaa voita.