Polulla tulee vastaan jouluihminen.

"Jouluihminen voisi soveltaa muumien oppeja. Söisi vatsan täyteen havunneulasia ja nukkuisi kevään, kesän ja syksyn yli, seuraavaan jouluun, josta vihdoin tulisi oikeanlainen." - kirjoittaa Regina Rask tänä vuonna julkaistussa 7. romaanissaan Jouluihminen.

Lukuelämys paikallaan.

Oli hauskaa näin ei-jouluihmisenä tutustua romaanihenkilöön ja hänen perheeseensä, ystäviinsä ja työyhteisöönsä. Lukiessani kirjaa oikein toivoin, etteivät sivut loppuisi. Niin sujuvaa kerrontaa ja kuten kirjan takakansikin ylisti: kielen timanttista säihkettä. Romaanin jouluihminen alkaa suunnitella seuraavaa joulua jo 27. päivä joulukuuta. Huh, huh, syököön havuneulaset kuusestaan. Ainoa asia, missä itse tunnustan olevani jouluihminen, on se, että nautin suunnattomasti joulun pyhien rauhasta ja tunnelmasta. Eli kaikenmaailman lahjahössötykset, tilpehöörit ja keinotekoiset joulubling-blingit ovat turhaa. Joulu tulee ilman niitäkin.

Tässä poimintoja Regina Raskin tekstistä:

" Tapaamistensa aikana he (naisystävykset) tyhjensivät sydämensä kuin olisivat pinonneet pöydälle liian täyden käsilaukun, pistivät asiat järjestykseen samalla armottomuudella kuin heitettiin pois huulipunan jämät ja muut turhat kassin sisällöstä." 

"Vielä aamulla ne naiset kulkivat reippain askelin ja maskarat siellä missä pitikin, mutta jo kotimatkalla he muistuttivat naisia Picasson maalauksissa."

"Naisen ei pitäisi luopua omasta sukunimestään. Nimen pitäisi kulkea äitilinjassa. Lapsi saattoi olla kohtuullisen varma vain äidistään, isästään ei koskaan."

"Kuvittele marraskuuta ilman tietoa joulusta."

Milloin teette sellaisen sisustuslehden juttusarjan, jossa menette yllättäen ihmisten kotiin ja näytätte miltä siellä näyttää tavallisena arkena? Olisi paljon lohdullisempaa lukijoiden kannalta."

"-Äiti taisi olla vähän viihteellä. - Joskus äiditkin tarvitsevat sitä, usko pois."

pik.ku suosittelee kirjaa, vaikket olisikaan jouluihminen.

Tai juuri sen takia.