Keskisormen rakkulasta tuli tämän jutun pik.kusankari. Ei tässä niin pitänyt käydä. Ostin kirpputorilta 12 euron räsymaton, jonka hintaa oli taatusti alennettu vain pik.kuisen rispaantuneiden päiden takia. Räsymattojen kirpputorihinnat kun ovat kivunneet yli 20 euron. Tämä matto on joka tapauksessa ihanan raikkaan raidallinen ja monta metriä pitkä. Korjattavissa olevat pik.kuviat eivät haittaa.

 

 

Leikkasin vanhat hapsut pois ja purin molemmista päistä muutaman raidan, jotta saan solmittua maton päät uusiksi. Likimain tuhat solmua tehtyäni sain sormeeni rakkulan. Auts. Ihan vain pik.kuauts.

Maton solmiminen jäi kesken ja lattialla purettua matonkudetta. Entäs sitten.

 

 

 

Vaihdoin puuhasteluni virkkaamiseen. 8-numeroisella koukulla ja kiinteillä silmukoilla valmistui kirjavan korin alku. Matonkuteen virkkaaminen oli niin mukavaa, että meinasin purkaa mattoa lisää. Maltoin kuitenkin mieleni, sillä raitamatolla piti olla tämän jutun päärooli.

Syöksyn kohta pik.kupömpeliini repimään punaista kudetta, jotta saan virkattua korista pik.kuisen korkeamman. Sitten kori pesupussiin ja pyykkikoneeseen.

 

 

Matto saa odottaa solmuja.

Tämän jutun pik.kusankarin, rakkulan piilotan laastarin alle. Hävetköön siellä.

 

 

Valmis kori on kymmenisen senttiä korkea ja vajaa 20 senttiä halkaisijaltaan. Leikkasin kangaspalojen jämistä 1,5 sentin kudetta, jolla sain lisää korkeutta ja somat kahvat.

Kori täynnä punaisia kynttilöitä päätyi lahjaksi.

Pesulassa piipahtanut raidallinen matto toimittaa nyt omaa virkaansa työpaikkatoimiston lattialla. Kesäksi se muuttaa kodin pik.kukuistin penkille.