Pullavanukasta. Sitä se oli. Tai eihän se sitä ollut, mutta siltä se maistui.

Mama teki pullavanukasta, kun olin pik.kutyttö.

 

 

Vaahdotin 3 munaa ja tarkalleen 1,2 dl sokeria. Lisäsin vaahtoon ei enempää eikä vähempää kuin 1,9 dl grahamtäysjyvävehnäjauhoa, johon oli sekoitettu prikulleen 1,5 tl leivinjauhetta, justiinsa 0,75 tl kardemummaa ja 1,5 tl kanelia. Joukkoon käänneltiin 0,75 dl coctailsekoitus rypsiöljyä ja juoksevaa margariinia.

Taikina kipattiin leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan niin huolimattomasti, että leipurille jäi kulhoon kunnon maistiaiset.

Taikinan pinnalle ripoteltiin 2-3 dl murskattuja tämän syksyn pakastepuolukoita. Rahkapurkkiin sekoitettiin muna, 0,5 dl sokeria ja ripaus vaniljasokeria.

Uuninlämpöön ja uunista ulos.

 

 

Valmis puolukkatorttu, joksi tätä reseptin mukaan kutsutaan, tekee uunissa taikatempun. Puolukka ja rahka valahtavat tortun välikerrokseksi.

Lapsuuden makuinen pullavanukas tarjoillaan kirppistyyliin englantilaiselta lautaselta alpakka-palkintolusikan kera. Kahvia kanssa.

Sen jälkeen oli miellyttävä pakko käydä hypistelemään lahjoituksena saatuja englantilaisia kahvikuppeja ja tasetteja. Nämä päätyvät mosaiikkityöhön, jos vain raaskin rikkoa. Voihan särki! Kiitos P!