Nyt on jäänyt yleisurheilun MM-kisoihin valmistautuminen vähän puolitiehen. Onneksi on vielä 1,5 viikkoa aikaa.

Daegunissa, Etelä-Koreassa pidettävät kisat on katsottava tv:n ääressä penkkiurheillen. Millainen penkki? Mikä laji? Millainen (urheilu)asu? Ja ennen kaikkea, mitä kädet tekevät sillä aikaa? Ompelukoneen käyttö ei onnistu, koska sohvapöytä on liian matala työpöydäksi ja meteli olisi aika kova. Siinä ei saisi Anteron selostuksestakaan selvää. Haaveilemani mosaiikkitöiden aloittaminenkaan ei tule kyseeseen, koska se on epäilemättä aika likaista ja tilaa vievää puuhastelua ja mitä siitä tulisi jos laattojen palat sinkoilisivat kuulien, moukareiden, keihäiden tai kiekkojen kanssa kilpaa. Menisi mittauksetkin ihan sekaisin.

Ei siis auta muu kuin aloittaa hillitön valmistautuminen. Keskittyminen omaan suoritukseen. Kunhan vain keksin sen oman lajin. Virkkaus, pik.kuvärkkäys, neulominen? Ehkä joku noista.

Olen pik.kuhimoinen penkkiurheilija, jolle käy melkeinpä laji kuin laji. Olen jopa kulkenut miesväen matkassa Saksassa, jossa järjestettiin jalkapallon MM-kisat 2006. Siitä reissusta jäi erityisesti mieleen saksan baanojen huiman vauhdin lisäksi yhdessä kuppilassa juomani kahvi. Kun maksoi lisää rahaa, sai kupin ja aluslautasen mukaan. pik.ku tahtoi.

"Hei, et voi olla tosissas?", sanoi lähes puolen joukkueen kokoinen miesseurue.

 

 

Ja minähän olin - tosissaan!

Tuota reissua muistellaan yhä edelleen. Kupin kanssa.