Olen varsinainen pik.kupuutarhuri. Blogeissa taidetaan yleensä esitellä puutarhan kauneutta. Minä teen nyt toisin. Kerran marttaillan kahvipöytäkeskustelussa kerroin omia puutarhakokemuksiani. Muun muassa sen, että jonkunhan on ne pik.kubabyporkkanatkin kasvatettava. 

Siis minustako puutarhamartta?

Luonto on istuttanut kuusentaimen. Aika monta. Jos ne olisivat puutarhurin istuttamia, ne tuskin kasvaisivat.

 

Luonnon luoma metsämansikkapenkki. Jos se olisi tähän siirretty omin käsin, se tuskin kasvaisi ja tuottaisi satoa.

 

Viisi vuotta sitten istutettu karviaispensas. Jäänyt aika monta kertaa ruohonleikkurin alle. Säkäkorkeus 20 cm. Ei yhtään satoa, ei edes pik.kusatoa. 

 

Puolimetriä korkea kirsikkapensas. Kohta jo kouluiässä. Keväällä luin jostain lehdestä, että kukinnan jälkeen pitäisi tehdä sitä ja tätä. Minkä kukinnan?

 

Kaksi vuotta sitten istutettu pensashanhikki. Juuri oikean värinen kukinta. Oranssi. Siis oli siinä istutuksen jälkeen vielä oranssia kukintaa, mutta muuttui tänä kesänä keltaiseksi. Kymmenen pik.kupisteen suoritus.

 

Ruohosipuli kasvoi parhaiten ruukun vieressä. pik.kukivikossa. Voi yrtti sentään.

 

Kaikkien näiden tunnustusten perusteella minut tulisi valita puutarhamartaksi!

 

Ei huolta. Onneksi mama kasvatti samettikukkien taimia ja lahjoitti niitä pik.kutyttärelle.

ja pik.kutytär istutti ne metsästä löytyneisiin ruosteisiin maalipurkkeihin. Vastakohdat kaunistavat toisiaan.