Sisustin työhuonettani syystunnelmaan kun sielläkin tulee vietettyä vuorokaudesta lähes kolmasosa, joskus jopa reilumminkin.  Vanhan ompelukonepöydän päälle laitoin sanomalehden sivuista punotun liinan, jonka olin saanut lahjaksi.

Olin yhden jos toisenkin kerran miettinyt, millaisen suojan tekisin tylsälle altakasteluruukulle. Pahinta oli se, että ruukun kyljessä oli iljettävän pinttynyt tuotetarra jonka takia kukkaa ei voinut käännellä. Monena viikonloppuna olin todennut, että taas jäi ottamatta ruukun strategiset mitat. Kerran olisin ommellut kankaasta napakan päällisen. Toisen kerran olisin alkanut virkata päällistä trikookuteesta. Kolmatta kertaa ei tullut, mutta tuli pik.kuahaaelämys: Äitien tekemää.

Olin saanut mamalta kauan aikaa sitten lahjaksi kahvipusseista punotun korin. Kotona se ei löytänyt paikkaansa, joten vein sen sovitukseen. dadaa! pik.kujuttu. se on siinä!

 

 

Työniloa taas!