Oli lintu

ja pieni laulu

ja pihassa pieni puu.

Tuli siitä

linnunlaulu

ja linnunlaulupuu.

Kirpputorin käsveska eli aikansa kaapissa muiden kassien seurassa. Nyt se pääsi ulkoilemaan ja sai sisuksiinsa muovipussin, multaa ja yrtin. Seuraneidiksi sonnustautuivat tällä kertaa peltipurkki ja kedon kukat. 

 

Oli kivi ja siinä huivi, ja toinen huivi. Alkoi huivitus.

Touko-kesäkuun SKK-lehti aiheutti tämän hulinan, toisin sanoen pik.kuompelukarkelot. Tämänmoinen hulina poisti oitis kesän puserohuolet. Neliöhuivit on hankittu kirpputoreilta, viisi huivia kympillä. Kaikkien huivien/puseroiden pesunkestävyyskin on jo testattu. Tämä ensimmäinen huivipaita syntyi lehden kaavaa ja ohjetta likimain noudattaen, lisäsin helman pituuteen vain 5 cm. Onneksi.

Sorsastaja-huivipuseron takakappale on trikoopaidasta. Reilu yksivärinen miesten xxxl kokoa oleva Nanson t-paita löytyi kirpputorilta 2 eurolla.

Sinivalkoisessa kukkahuivissa halusin säilyttää ehjänä suuria pintoja ja tehdä epäsymmetrisen helman ja löysän pääntien:

Violetti-valko-sini-vihreästä, kiiltävästä kuviohuivista syntyi pusero samalla periaatteella kuin edellinenkin. Takakappale on leikattu käytöstä poistetusta sammaleenvihreästä Anne Linnoinmaan neuleesta:

Kahdesta samanlaisesta huivista on ommeltu sekä etu- että takakappale:

Valmistuneista puseroista innostuneena poimin vielä pik.kuhuivijemmasta kaksi hentoa, höyhenenkevyttä pitkää huivia, jotka olivat olleet joskus juhlakäytössä. Ompelin kumpaisenkin huivin kiinni pituussuunnassa käytöstä poistettujen narutoppien yläreunoihin. Jätin huivien päistä kiinnittämättä n. 20 cm, joten päät laskeutuvat edustaan. Turkoosi-vihreän huivin kiinnityssaumaan ompelin samettinauhaa.

Sai kesä tulla! Huvitusta huiveista!

No jaa, taitaa tällä pik.kusuunnalla postinjakajana ajellakin useimmiten postitäti eikä Pate. Tämä pik.kupostinhakija työnsi kuitenkin eräänä iltana kottikärryllisen kuormaa tienlaitaan ja alkoi somistaa kohta aikansa elänyttä postilaatikkotelinettä. Kyllä se vielä tämän kesän kestää, ajatellaan joka kevät. Siihen on kiinnitettynä metallinen postilaatikko, jota on myös käsityötermein sanottuna parsittu kasaan. Parin vuoden takainen uudenvuodenaatto oli sille kohtalokasta aikaa, kun jotkut hemmot räjäyttivät sen sisällä muutaman ilotulitteen. Silloin aamulehden hakijaa odotti hämärän hetkillä karu ja pelottava näky: ihank ajettu autolla päin postilaatikkoa, ihanko eläinten raatoja siellä täällä...ei sentään. Nuo olivat vain hakijan (huom. pik.kuhakijan) mielikuvitusta tummista varjoista. Sinä aamuna lehti oli kuitenkin niin nätisti auki rehottavassa laatikossa, räjähteet tiellä sikin sokin ja alumiinisten kukkaruukkujen havut, käppyrät ja muu tilpehööri olivat pitkin tietä.

Tämänkertaisen kukkien istutuksen jälkeen työnsin kottikärryt takaisin pihan perille. Eihän homma voinut olla tässä. Jotain jäi puuttumaan. Piipahdin sisälle hakemaan pitsin pätkiä, joita hyvä työystävä vastikään oli lahjoittanut.

Pakkasin tällä kertaa polkupyörän koriin tykötarpeita, hyppäsin satulalle ja pyöräilin tienlaitaan.

Sommittelin aikani ja ompelin ruukkujen ympärille käytettyä, vaaleaa pitsinauhaa. Kirkkaammat sävyt jäivät odottamaan muuta käyttöä.

Aurinkoisen illan aikana yhdistyivät somistus ja kuntoilu, olihan kottikärry- ja pyöräilymatkaa peräti 60 pik.kumetriä. 

Nyt on menty kirpputorien kautta kesäpäivästä toiseen.

Töissäkin on pitänyt käydä. Tässä joitakin kirppuostoksia Mikkelin, Ristiinan, Hirvensalmen ja Kotkan lähimailta.

Kirjava, toisen ompelema puuvillainen kietaisumekko, hinnoiteltu 4 euron arvoiseksi.

Sinivalkoinen zingara-raitaneule kolmella eurolla. Vetoketjukoru savonlinnalaisesta käsityöpuodista viime kesältä ja vaaleanpunainen Zaran ohut samettihame vanha kirppisostos.

Helmet, musta solmeiltu vyö ja vanha nahkakotelo olisivat maksaneet yksittäisostona 2 + 1 + 0,80 = 3,80 euroa. Kun samalla kertaa löytää enemmän ostettavaa niin hinta tippuu mukavasti. 

Hempeilyä hamosen alle, ihana vanhanaikainen alushame, 50 snt.

 

Juhannuksen päivät menivät.

Mökkipuuhaa ilman pik.kukäsitöitä. 

Juhannuspäivän myöhäisen kotiinpaluun aikaan loisti punainen taivas.

Voihan hyttynen. Hieraisin silmiäni. Toisenkin kerran.

Mennen tullen suuntaan jos toiseen. Valtava prätkäpilvi.

pik.ku ei ollut tällä kertaa prätkän kyydissä vaan autossa matkalla venerantaan.

Rantaan saavuttuani katsoin taivaalle. 

Prätkäpilvi. Sielläkin.

Iloista ja auringonpaisteista Juhannusta kaikille!

Tosiaan. Tämä vaalea kotelomekko on löytö.

Vaatehuoneen pik.kulöytö.

Olen ommellut mekon vuosia sitten (niinhän voi sanoa kun aikaa on kulunut 24 vuotta) vuonna 1987 hankitusta pellavakankaisesta jakkupuvusta, jossa lyhyen jakun parina oli leveähelmainen ja -lahkeinen, tätimittainen housuhame. Asu oli ostettu varta vasten hääpäivän jatkoille.

Pidin jakkua vuosikausia ja siitä luopuminen oli tuskaista. Hameesta ompelin kuitenkin jo vuoden käytön jälkeen tämän mekon, jonka miehustaan käytin pitsikangasta. Pellavaa ei riittänyt koko mekkoon. Tällaisten ompelujen jälkeen tuli vuosien mittainen lastenvaateprojekti. Kunnes sitä seurasi taas vuosien mittainen tauko kaikkien ompelujen osalta. Ompelemattomuusprojekti on jo päättynyt ja tuotoksia on ollut esillä ja tulee olemaan pik.kupostauksissa.

Mukava tehdä löytöjä. 

Vaatehuoneen pik.kulöytö 25-vuotishääpäivänä. Tosiaan. 

pik.kuisia ovat omat hamstraukseni noihin verrattuna. No, pik.ku ei olekaan mikään taiteilija. Otan lumpuiksi menevistä vaatteista kaiken tarpeellisen talteen: ehjät kangaspalat, napit, vetoketjut, nyörit, taskut...kuten alakuvassa. Yhden päivän pik.kusaalis.